Signaalinkäsittelyn perusteet välikoe 2. tehtävät

10 korttia

  1. FIR-suodin suunnitellaan ikkunamenetelmällä. Näytteenottotaajuus on 44100 Hz. Suotimen tulee päästää läpi alle 10000 Hz:n taajuudet ja vaimentaa yli 12000 Hz:n taajuudet.
    Laske tarvittavien kertoimien määrä NN suorakulmaisella, Hanning-, Hamming- ja Blackman-ikkunalla.
    1. Laske normalisoitu siirtymäkaistan leveys: Δf=12000−1000044100≈0.0454\Delta f = \frac{12000 - 10000}{44100} \approx 0.0454.
    2. Käytä kunkin ikkunan kaavaa: suorakulmainen N=0.9/ΔfN = 0.9/\Delta f, Hanning N=3.1/ΔfN = 3.1/\Delta f, Hamming N=3.3/ΔfN = 3.3/\Delta f, Blackman N=5.5/ΔfN = 5.5/\Delta f.
    3. Pyöristä ylöspäin kokonaisluvuksi ja tarvittaessa seuraavaan parittomaan lukuun (symmetrinen suodin, jolla on keskinäyte).
    Tulokset: suorakulmainen 19.8→2119.8 \to 21, Hanning 68.4→6968.4 \to 69, Hamming 72.8→7372.8 \to 73, Blackman 121.3→122→123121.3 \to 122 \to 123.
  2. FIR-suodin ikkunamenetelmällä. Päästökaista [0 kHz, 4 kHz], estokaista [6 kHz, 9 kHz], päästökaistan maksimivärähtely 0.5 dB, estokaistan minimivaimennus 30 dB, näytteenottotaajuus 18 kHz.
    Valitse suodintyyppi, ikkuna, normalisoitu siirtymäkaistan leveys Δf\Delta f, normalisoitu parametri fcf_c ja impulssivasteen pituus NN.
    1. Suodintyyppi: matalat taajuudet päästetään ja korkeat estetään, joten alipäästö.
    2. Ikkuna: valitse ikkunataulukosta kevyin ikkuna, joka täyttää molemmat vaatimukset. Suorakulmainen (n. 0.74 dB, 21 dB) ei riitä, Hanning (n. 0.055 dB, 44 dB) riittää, joten Hanning.
    3. Δf=6−418=19\Delta f = \frac{6 - 4}{18} = \frac{1}{9}.
    4. fcf_c on siirtymäkaistan keskikohta normalisoituna: fc=(4+6)/218=518f_c = \frac{(4 + 6)/2}{18} = \frac{5}{18}.
    5. Hanning: N=3.1/Δf=27.9→28→N = 3.1/\Delta f = 27.9 \to 28 \to pariton N=29N = 29.
  3. Edellisen tehtävän suodin (alipäästö, Hanning-ikkuna, päästökaista 0–4 kHz, estokaista 6–9 kHz, fsf_s = 18 kHz).
    Määritä impulssivasteen lauseke ht(n)h_t(n) alueille 0<∣n∣≤(N−1)/20 < |n| \le (N-1)/2, n=0n = 0 ja ∣n∣>(N−1)/2|n| > (N-1)/2.
    1. Ideaalisen alipäästön impulssivaste on hd(n)=2fcsinc⁡(n⋅2πfc)h_d(n) = 2f_c \operatorname{sinc}(n \cdot 2\pi f_c), missä sinc⁡(x)=sin⁡(x)/x\operatorname{sinc}(x) = \sin(x)/x.
    2. Hanning-ikkuna on w(n)=0.5+0.5cos⁡(2πn/N)w(n) = 0.5 + 0.5\cos(2\pi n/N).
    3. Kerro nämä keskenään: kun 0<∣n∣≤(N−1)/20 < |n| \le (N-1)/2, ht(n)=2fcsinc⁡(n⋅2πfc) (0.5+0.5cos⁡(2πn/N))h_t(n) = 2f_c \operatorname{sinc}(n \cdot 2\pi f_c)\,(0.5 + 0.5\cos(2\pi n/N)).
    4. Kun n=0n = 0: sinc-funktion raja-arvo on 1 ja w(0)=1w(0) = 1, joten ht(0)=2fch_t(0) = 2f_c.
    5. Ikkunan ulkopuolella eli kun ∣n∣>(N−1)/2|n| > (N-1)/2: ht(n)=0h_t(n) = 0.
  4. Kaksi napa-nollakuviota:
    A: navat (x) noin pisteissä 0.40±0.36j0.40 \pm 0.36j, 0.53±0.72j0.53 \pm 0.72j ja 0.57±0.81j0.57 \pm 0.81j, nollat (o) yksikköympyrällä.
    B: kuusinkertainen napa origossa, nollat yksikköympyrällä ja reaaliakselilla (−0.8 ja −1.2).
    Kumpi on IIR-suotimen napa-nollakuvio? Millä perusteella?
    1. Muista: FIR-suotimen siirtofunktiossa on vain osoittajapolynomi z−1z^{-1}:n suhteen, joten kaikki sen navat ovat origossa.
    2. IIR-suotimella on takaisinkytkentä, eli nimittäjä, joka tuottaa napoja muualle kuin origoon.
    3. Katso kuvista, missä navat (x) ovat. B:ssä kaikki kuusi napaa ovat origossa, joten se on FIR.
    4. A:ssa napoja on origon ulkopuolella, joten A on IIR-suodin. Perustelu: suotimella on ainakin yksi napa muualla kuin origossa.
  5. Digitaalisen signaalin näytteenottotaajuus 48 kHz muunnetaan 16 kHz:iin. Taajuusalue 0–6 kHz tulee säilyä.
    Määritä laskostumisenestosuotimen päästö-, esto- ja siirtymäkaista hertseinä.
    1. Päästökaista on säilytettävä alue: [0, 6] kHz.
    2. Uuden näytteenottotaajuuden Nyquist-taajuus on 16/2 = 8 kHz. Sen yläpuolella oleva sisältö laskostuisi, joten estokaista alkaa 8 kHz:stä.
    3. Estokaista ulottuu alkuperäiseen Nyquist-taajuuteen 48/2 = 24 kHz asti: [8, 24] kHz.
    4. Siirtymäkaista jää näiden väliin: [6, 8] kHz.
  6. Näytteenottotaajuus pudotetaan 24 kHz:stä 3 kHz:iin. Kaista 0–1000 Hz on säilytettävä.
    Selvitä suodinten kertoimien yhteismäärä eri toteutuksissa (myös moniasteiset), kun desimointikertoimet ovat ei-kasvavassa järjestyksessä. Alipäästöt suunnitellaan Blackman-ikkunalla (N=5.5/ΔfN = 5.5/\Delta f).
    Anna kertoimien kokonaismäärät T1–T3 suurimmasta pienimpään.
    1. Kokonaisdesimointi M=24/3=8M = 24/3 = 8. Ei-kasvavat jaot: 88, 4⋅24 \cdot 2 ja 2⋅2⋅22 \cdot 2 \cdot 2.
    2. Jokaisessa vaiheessa: päästökaista loppuu 1000 Hz:iin, estokaista alkaa vaiheen ulostulon Nyquist-taajuudesta (fs,ulos/2f_{s,\text{ulos}}/2), ja Δf\Delta f normalisoidaan vaiheen sisääntulotaajuudella.
    3. N=5.5/ΔfN = 5.5/\Delta f pyöristetään ylös ja seuraavaan parittomaan lukuun.
    4. Yksi vaihe (24→3 kHz): Δf=500/24000\Delta f = 500/24000, N=264→265N = 264 \to 265. T1 = 265.
    5. 4·2: 24→6 kHz: Δf=2000/24000\Delta f = 2000/24000, N=66→67N = 66 \to 67; 6→3 kHz: Δf=500/6000\Delta f = 500/6000, N=67N = 67. T2 = 134.
    6. 2·2·2: 24→12: Δf=5000/24000\Delta f = 5000/24000, N=26.4→27N = 26.4 \to 27; 12→6: Δf=2000/12000\Delta f = 2000/12000, N=33N = 33; 6→3: N=67N = 67. T3 = 127.
    7. Kirjaa välivaiheiden NN:t ja sisääntulotaajuudet talteen seuraavaa tehtävää varten.
  7. Kuinka monta kertolaskua sekunnissa (MPS) kukin edellisen tehtävän toteutuksista T1–T3 tarvitsee (24 kHz → 3 kHz, Blackman)? Kaava:
    MPS=∑i=1INiFi,\text{MPS} = \sum_{i=1}^{I} N_i F_i,
    missä II on desimointilohkojen määrä, NiN_i lohkon kertoimien määrä ja FiF_i lohkon sisääntulevan signaalin näytteenottotaajuus.
    1. Ota edellisestä tehtävästä kunkin lohkon NiN_i ja sen sisääntulotaajuus FiF_i.
    2. Kerro ne lohkoittain ja laske yhteen.
    3. T1: 265⋅24000=6 360 000265 \cdot 24000 = 6\,360\,000.
    4. T2: 67⋅24000+67⋅6000=1 608 000+402 000=2 010 00067 \cdot 24000 + 67 \cdot 6000 = 1\,608\,000 + 402\,000 = 2\,010\,000.
    5. T3: 27⋅24000+33⋅12000+67⋅6000=648 000+396 000+402 000=1 446 00027 \cdot 24000 + 33 \cdot 12000 + 67 \cdot 6000 = 648\,000 + 396\,000 + 402\,000 = 1\,446\,000.
    Huomaa, että moniasteinen toteutus on paljon kevyempi, koska suurin osa työstä tehdään pienemmällä näytteenottotaajuudella.
  8. Signaali muunnetaan näytteenottotaajuudelta 48 kHz näytteenottotaajuuteen 32 kHz. Taajuudet 0–14 kHz säilytetään, ja suodatus tehdään yhdellä alipäästösuotimella.
    Määritä suotimen päästö-, esto- ja siirtymäkaista normalisoituina taajuuksina.
    1. Kirjoita muunnos rationaalisena: 32/48=2/332/48 = 2/3, eli interpoloi kertoimella L=2L = 2 ja desimoi kertoimella M=3M = 3.
    2. Suodin toimii välitaajuudella 2⋅48=962 \cdot 48 = 96 kHz, joten normalisoi sillä.
    3. Estokaistan pitää alkaa pienemmästä Nyquist-taajuudesta: min⁡(48/2,32/2)=16\min(48/2, 32/2) = 16 kHz (estää sekä peilikuvat että laskostumisen).
    4. Päästökaista: [0,14/96]=[0,7/48][0, 14/96] = [0, 7/48].
    5. Estokaista: [16/96,1/2]=[1/6,1/2][16/96, 1/2] = [1/6, 1/2].
    6. Siirtymäkaista: [7/48,1/6][7/48, 1/6].
  9. Kaksiluokkainen opetusdata: Luokka 1 pisteissä (−2, 0), (−2, −1), (−1, −1), (−1, −2); Luokka 2 pisteissä (1, −1), (1, −2), (2, −2), (0, −3).
    Piirrä lähimmän naapurin (1-NN) luokittelijan luokkaraja ja anna luokkarajalla olevien pisteiden koordinaatit ylimmästä P1P_1 alimpaan P3P_3.
    1. Luokkaraja koostuu eri luokkiin kuuluvien lähekkäisten pisteparien välisten janojen keskinormaaleista (pisteet, jotka ovat yhtä kaukana lähimmästä luokan 1 ja luokan 2 pisteestä).
    2. Parit (−1, −1)–(1, −1) ja (−1, −2)–(1, −2): keskinormaali on pystysuora suora x=0x = 0.
    3. Pari (−1, −2)–(0, −3): keskipiste (−0.5, −2.5), ja keskinormaali on suora y=x−2y = x - 2.
    4. Rajan taitekohdat ovat pisteissä, jotka ovat yhtä kaukana kolmesta pisteestä. Tarkista etäisyydet vaihtoehdoista.
    5. P1=(0,1)P_1 = (0, 1): etäisyys 5\sqrt{5} pisteisiin (−2, 0), (−1, −1) ja (1, −1).
    6. P2=(0,−2)P_2 = (0, -2): etäisyys 1 pisteisiin (−1, −2), (1, −2) ja (0, −3).
    7. P3=(−0.5,−2.5)P_3 = (-0.5, -2.5): jana (−1, −2)–(0, −3) keskipiste, raja kulkee sen kautta.
  10. Fisherin lineaarinen erottelija (LDA). Luokka 1: (−2, 0), (−2, −1), (−1, −1), (−1, −2). Luokka 2: (1, −1), (1, −2), (2, −2), (0, −3). Kovarianssimatriisit:
    C1=13(1−1−12),C2=13(2112)\mathbf{C}_1 = \frac{1}{3}\begin{pmatrix} 1 & -1 \\ -1 & 2 \end{pmatrix}, \quad \mathbf{C}_2 = \frac{1}{3}\begin{pmatrix} 2 & 1 \\ 1 & 2 \end{pmatrix}
    Laske LDA-luokittelijan vektori w\mathbf{w}.
    1. Kaava: w=(C1+C2)−1(m1−m2)\mathbf{w} = (\mathbf{C}_1 + \mathbf{C}_2)^{-1}(\mathbf{m}_1 - \mathbf{m}_2).
    2. Luokkien keskiarvot: m1=(−1.5,−1)\mathbf{m}_1 = (-1.5, -1), m2=(1,−2)\mathbf{m}_2 = (1, -2), joten m1−m2=(−2.5,1)\mathbf{m}_1 - \mathbf{m}_2 = (-2.5, 1).
    3. Summa: C1+C2=13(3004)=(1004/3)\mathbf{C}_1 + \mathbf{C}_2 = \frac{1}{3}\begin{pmatrix} 3 & 0 \\ 0 & 4 \end{pmatrix} = \begin{pmatrix} 1 & 0 \\ 0 & 4/3 \end{pmatrix}.
    4. Käännä muistisäännöllä (abcd)−1=1ad−bc(d−b−ca)\begin{pmatrix} a & b \\ c & d \end{pmatrix}^{-1} = \frac{1}{ad - bc}\begin{pmatrix} d & -b \\ -c & a \end{pmatrix}: tulos (1003/4)\begin{pmatrix} 1 & 0 \\ 0 & 3/4 \end{pmatrix}.
    5. Kerro: w=(1⋅(−2.5), 0.75⋅1)=[−2.5,0.75]T\mathbf{w} = (1 \cdot (-2.5),\ 0.75 \cdot 1) = [-2.5, 0.75]^T.

Opettele nämä kortit Hiffaassa

Hiffaa kysyy kortit sinulta, näyttää vihjeen tarvittaessa ja ajoittaa kertaukset niin, että asiat pysyvät mielessä kokeeseen asti. Tekoälytuutori selittää, mikä meni pieleen.

Signaalinkäsittelyn perusteet välikoe 2. tehtävät – muistikortit | Hiffaa